Vuosi sitten minulla ei ollut aavistustakaan mitä tulisin kokemaan.
Noin vuosi sitten sain päähäni valkolakin ja join ylppäreissäni aivan liikaa kuoharia. Istuin kavereiden kanssa ruttiksessa ja kävelin aamuyöstä kotiin ohrapellon läpi.
Jännitin pääsykokeita ja päätin skipata kahdet yliopiston pääsykokeet. Ihan hyvä päätös kun miettii että sain luettua pääsykoekirjasta vain 50 sivua.
Kiljuin kaverin kanssa niin että koko Perttulan mäki kuuli että olen päässyt kouluun. Eikä hävettänyt yhtään.
Muutin Korpilahdelle, paikkaan jossa en ollut koskaan käynyt. Täytyy sanoa että se paikka oli pieni järkytys, mutta asumisen teki enemmänkin kuin siedettäväksi kaksi ihanaa kämppistä.
Muutin Jyväskylään ja täällä olen päättänyt pysyä. Missä muualla voisinkaan enää asua kun täällä olen onnellinen?
Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, melonut Päijänteellä, nukkunut öitä riippumatossa. Rakentanut hieman omituisen näköisen mikrofonin ja laulanut karaokea. Käynyt avannossa uimassa ja äitienpäivänä kuuntelemassa jatsia. Olen matkustanut kahden kodin välillä aivan liian pitkillä dösämatkoilla mutta päässyt aina perille.
Ja nyt olen lähdössä Irlantiin. Paikkaan mistä olen unelmoinut viimeiset neljä vuotta. Älkää huoliko, kyllä mä sieltä takaisin tulen. Mutta kuka tietää minne seuraavaksi lähden? Namibiaan? Uuteen-Seelantiin? Vai muutanko vaikka Porvooseen?
Noin vuosi sitten sain päähäni valkolakin ja join ylppäreissäni aivan liikaa kuoharia. Istuin kavereiden kanssa ruttiksessa ja kävelin aamuyöstä kotiin ohrapellon läpi.
Jännitin pääsykokeita ja päätin skipata kahdet yliopiston pääsykokeet. Ihan hyvä päätös kun miettii että sain luettua pääsykoekirjasta vain 50 sivua.
Kiljuin kaverin kanssa niin että koko Perttulan mäki kuuli että olen päässyt kouluun. Eikä hävettänyt yhtään.
Muutin Korpilahdelle, paikkaan jossa en ollut koskaan käynyt. Täytyy sanoa että se paikka oli pieni järkytys, mutta asumisen teki enemmänkin kuin siedettäväksi kaksi ihanaa kämppistä.
Muutin Jyväskylään ja täällä olen päättänyt pysyä. Missä muualla voisinkaan enää asua kun täällä olen onnellinen?
Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, melonut Päijänteellä, nukkunut öitä riippumatossa. Rakentanut hieman omituisen näköisen mikrofonin ja laulanut karaokea. Käynyt avannossa uimassa ja äitienpäivänä kuuntelemassa jatsia. Olen matkustanut kahden kodin välillä aivan liian pitkillä dösämatkoilla mutta päässyt aina perille.
Ja nyt olen lähdössä Irlantiin. Paikkaan mistä olen unelmoinut viimeiset neljä vuotta. Älkää huoliko, kyllä mä sieltä takaisin tulen. Mutta kuka tietää minne seuraavaksi lähden? Namibiaan? Uuteen-Seelantiin? Vai muutanko vaikka Porvooseen?
