No, tässä sitä ollaan. Muutama kymmen erilaisia aloituksia on jo pyyhitty pois, tänään ei oikein luonnistu. Mutta nyt on pakko, en voi enää lykätä tätäkin asiaa. Nyt se on aloitettava.
Esittelen teille pienen tytön matkakertomuksen. Matka alkaa Perttulasta (pieni maalaiskylä Nurmijärvellä) ja päättyy, ehkä joskus, omaan kotiin. En tiedä vielä itsekkään mistä ja milloin tulen tämän kodin löytämään ja kuinka kivikkoinen tuo tie tulee olemaan. Mutta tämä on matka josta olen unelmoinut jo monta vuotta. Tämä on se matka jota olen pelännyt ja jonka takia olen menettänyt monet yöunet.
Matkustaja:
Tämmöinen pieni -94 vuonna syntynyt tyttö (tai, ei ehkä enää tyttö, mutta ei vielä nainenkaan). Viisihenkisen perheensä nuorimmainen, isänsä iltatähti ja äitinsä pikkuinen energiapakkaus. Perheen ainoa joka on lähtenyt kotoa yli 30 kilometrin päähän ja muuttanut yksin. Koska pieneen pakkaukseen mahtuu aimo annos suuruuden hulluutta, lähdin sitten 300 kilometrin päähän lapsuudenkodista. Eikä ole ainakaan vielä alkanut kaduttamaan.
Matkan syy:
Opiskelu, oma vapaus ja oman tien löytäminen. Oman itsensä löytäminen. Inspiraation ja rakkauden löytäminen. Vapaus olla minä, vapaus kun kaduilla ei tule vastaan tuttuja ihmisiä.
Matkan kesto:
IKUISUUS!!
Vaikka enhän minä tiedä, ainakin koulussa menee vielä 3.5 vuotta. Ehkä tämä matka joskus loppuu.
Matkakumppanit:
Rakkaat muistoni, uudet tuttavuudet, välillä vanhatkin. Ehkä joskus matkustan pienen nelijalkaisen ystävän kanssa, ehkä joskus tulevaisuudessa tulen matkustamaan oman vereni ja lihani kanssa.
Matkantekotavat:
Kävellen, lentäen, bussilla, junalla, pulkalla, moottoripyörän kyydissä, kaverin reppuselässä, tanssien. Kaikki käy kunhan hauskaa saa pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti