Hei ja anteeksi. En ole kirjoittanut piiitkään aikaan, mutta, enpä ole päässyt kovinkaan paljoa eteenpäin tielläni. Koska on kesä, olen tapani mukaan maalla vanhempiani maatilalla. Kädet ovat naarmuilla koska olen yrittänyt totutella jäkäripäitämme (a.k.a. kahta koiraamme) tottumaan hihnaan. Ikkunat ovat nyt kirkkaampia ja iho on ruskettuneempi, kiitos Kreetan auringon. Syksyllä palaan taas omaan kotiini, ihanaan ja kauniiseen Jyväskylään. Mutta tällä kertaa en palaakkaan rakkaaseen soluasuntoon... tällä kertaa minua kutsuu yksiö.
Muutan ensimmäistä kertaa täysin omilleni. Yksin. Ilman ketään muuta. Pelottaa aivan perkeleesti mutta samalla perhoset ovat alkaneet räpytellä siipiään vatsassani. Oma koti on iso askel matkalla kotiin. Koitan saada omasta ketunpesästäni heti omanlaiseni. Tässä asiassa minua tulee auttamaan käsityöt. Bändipaidoilla päällystetty varapatja/rahi, tilkkutyönä tehtävä päiväpeitto sekä suurin ylepyden aiheeni, ikuisuusprojektini joka valmistui tänään. Isoäidin neliöistä tehty viltti. Rakkauteni.
Muutan ensimmäistä kertaa täysin omilleni. Yksin. Ilman ketään muuta. Pelottaa aivan perkeleesti mutta samalla perhoset ovat alkaneet räpytellä siipiään vatsassani. Oma koti on iso askel matkalla kotiin. Koitan saada omasta ketunpesästäni heti omanlaiseni. Tässä asiassa minua tulee auttamaan käsityöt. Bändipaidoilla päällystetty varapatja/rahi, tilkkutyönä tehtävä päiväpeitto sekä suurin ylepyden aiheeni, ikuisuusprojektini joka valmistui tänään. Isoäidin neliöistä tehty viltti. Rakkauteni.
Tuossa se nyt on, tosin taiteellisesti taiteltuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti